Onpas taas tyhjänpäiväinen päivä. E kävi täällä, harrastettiin seksiä, se lähti pois. Todella "helmeä". Ei siinä mitään, seksi oli kivaa taas kerran ja oli kivaa olla vierekkäin, mutta niinkuin sanotaan, something was missing. En oikein tiedä olisinko halunnut, että se lähtis pois, vai olisinko halunnut, että se jäis koko yöks.
Nyt on katsottu taas 3 jaksoa Lostia paremman tekemisen puutteessa, ja tullut kirottua sitä pääparia siinä. Aargh, rasittavan "täydellisiä" ihmisiä. Jotka tuosta noin vain tuntuvat löytävän sen puuttuvan puoliskonsa vajaan 50 ihmisen joukosta autiolla saarella. Sellaistahan tapahtuu joka päivä, jepjep.
Huomenna Verenpisaran keikka nostaa varmaankin fiiliksiä, lähes 100 % varmasti. Viime kertainen keikka antaa ainakin odottaa hyvää settiä myös tällä kertaa. Live-musiikki on kyllä ehkä yksi maailman parhaista keksinnöistä.
Nyt voisi valita lukeako kirjaa, joita on tällä hetkellä kolme kesken, vai jatkaisiko keskeneräistä huivia, jossa tekemistä riittäisi vielä suhteellisen monen lankakerän verran. Kirjoista.. mä olen päättänyt panostaa nyt niiden lukemiseen enemmän, ja tällä hetkellä on kesken yksi klassikko, yksi filosofinen kirja ja yksi mafiasta kertova romaani. Kaikissa etenen todella hitaasti, vähän samalla lailla kuin omassa elämässä. Tuntuu, ettei yksikään kirja oikeastaan lähde "käyntiin". Anna Karenina on luotansa työntävä tällä hetkellä siitäkin syystä, että siinä päähenkilö sattuu löytämään jalat alta vievän elämänsä rakkauden, jota ilman ei voi elää.. Ja filosofian kirjassa tuodaan esiin liikaa sitä, miten olisi oltava hyvä ihminen ja mafiakirja, no, se on muuten vaan aika mitään sanomaton. Sekin on jännä, miten kirjoihin välillä tulee inspiraatio. Amerikan Psykon imaisin muutamassa päivässä, vaikka se oikeasti kirjana oli todella vastenmielinen ja loppukin oli pettymys. Mutta silti sen luki ja hyvä niin. Miksi se sitten välillä tökkii niin sikana, ei voi ymmärtää.
Ehkäpä mitään ei pitäisi tehdä vaan sen takia, että niin 'pitäisi' tehdä. Tämän hetken kappale on ihan selvästi Kingston Wall - Shine on me.. nää illat on aika pahoja, kun istuu koneella yksin pimeässä, ja kuuntelee nyyhkybiisejä, jotka tuo muistoja mieleen =) Ei hyvä.
Nyt on katsottu taas 3 jaksoa Lostia paremman tekemisen puutteessa, ja tullut kirottua sitä pääparia siinä. Aargh, rasittavan "täydellisiä" ihmisiä. Jotka tuosta noin vain tuntuvat löytävän sen puuttuvan puoliskonsa vajaan 50 ihmisen joukosta autiolla saarella. Sellaistahan tapahtuu joka päivä, jepjep.
Huomenna Verenpisaran keikka nostaa varmaankin fiiliksiä, lähes 100 % varmasti. Viime kertainen keikka antaa ainakin odottaa hyvää settiä myös tällä kertaa. Live-musiikki on kyllä ehkä yksi maailman parhaista keksinnöistä.
Nyt voisi valita lukeako kirjaa, joita on tällä hetkellä kolme kesken, vai jatkaisiko keskeneräistä huivia, jossa tekemistä riittäisi vielä suhteellisen monen lankakerän verran. Kirjoista.. mä olen päättänyt panostaa nyt niiden lukemiseen enemmän, ja tällä hetkellä on kesken yksi klassikko, yksi filosofinen kirja ja yksi mafiasta kertova romaani. Kaikissa etenen todella hitaasti, vähän samalla lailla kuin omassa elämässä. Tuntuu, ettei yksikään kirja oikeastaan lähde "käyntiin". Anna Karenina on luotansa työntävä tällä hetkellä siitäkin syystä, että siinä päähenkilö sattuu löytämään jalat alta vievän elämänsä rakkauden, jota ilman ei voi elää.. Ja filosofian kirjassa tuodaan esiin liikaa sitä, miten olisi oltava hyvä ihminen ja mafiakirja, no, se on muuten vaan aika mitään sanomaton. Sekin on jännä, miten kirjoihin välillä tulee inspiraatio. Amerikan Psykon imaisin muutamassa päivässä, vaikka se oikeasti kirjana oli todella vastenmielinen ja loppukin oli pettymys. Mutta silti sen luki ja hyvä niin. Miksi se sitten välillä tökkii niin sikana, ei voi ymmärtää.
Ehkäpä mitään ei pitäisi tehdä vaan sen takia, että niin 'pitäisi' tehdä. Tämän hetken kappale on ihan selvästi Kingston Wall - Shine on me.. nää illat on aika pahoja, kun istuu koneella yksin pimeässä, ja kuuntelee nyyhkybiisejä, jotka tuo muistoja mieleen =) Ei hyvä.
Kommentit